lauantai 31. maaliskuuta 2012

Hunger Games - Nälkäpeli

Nyt kun viikko ensi-illasta on kulunut, voin ehkä jo alkaa tiivistää tuntojani blogimerkinnän muotoon. Yritin sitä jo heti elokuvan nähtyäni, mutta nyt oli kerrassaan niin paljon erilaisia tunteita herättävä pätkä etten kyennyt siihen saman tien. Nyt koen pystyväni.. Ainakin jossain määrin.

Kun kaverini ensimmäisen kerran patisti minua lukemaan Nälkäpeli-kirjan, totesin kieltämättä hieman poissaolevasti "joojoo" ja lupauduin lukemaan sen. Aioin kyllä pitää lupaukseni, mutten jotenkin sitten saanut aikaiseksi hankkia kirjaa käsiini. Sitten kaverini eräänä päivänä uhkasi syöttää pääni silakoille, jos en lukisi kirjaa ennen elokuvan ensi-iltaa ja kipitin kauppaan. Ostin pokkarin ja kun vauhtiin pääsin, luin sen parissa päivässä. Ja nyt kun olen nähnyt elokuvankin, kiitän kaveriani siitä uhkailusta ja samalla kehotan kaikkia lukemaan kirjan ennen kuin astelee leffateatteriin. Siinä ei kauaa nokka tuhise.

NÄLKÄPELIn perusideahan on laittaa 24 nuorta samalle suurelle areenalle ajatuksena että vain yksi näistä 24 tulee ulos elävänä. Ja nyt moni siellä ruudun toisella puolella ajattelee heti Battle Royalea, mutta sanon saman tien että ei. Leffaa en ole nähnyt mutta niin luotettavalta taholta olen tämän väitteen kuullut ja vertailtuani juonikuvioita sanon että ei.
Panemin kansalaiset nousivat kauan sitten kapinaan Capitolissa valtaa pitäviä ihmisiä vastaan, jonka tuloksena Capitol kehitti Nälkäpelin pitämään kansan kurissa. Pelin ideana on kerätä jokaiselta 12 vyöhykkeeltä kaksi tribuuttia, nuori tyttö ja nuori poika, ja lähettää nuo kaikki 24 tribuuttia samalle areenalle ja tosiaan, vain yksi noista tribuuteista on tuleva hengissä ulos.
Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence) on 16-vuotias tyttö Panemin diktatuurin 12. vyöhykkeellä. Hänen pikkusiskonsa, Prim, valitaan Nälkäpeliin mutta Katniss ryhtyy vapaaehtoiseksi ja ottaa näin paikkansa Nälkäpelin tribuuttina siskonsa sijaan.

Kirja on aivan loistava ja kehotan tosiaan kaikkia lukemaan sen. Elokuva taas.. No mitä odotatte jos nyt lukemanne jälkeen kerron teille että elokuva on K12. Niin.. Minä itse menetin toivoni ikärajan kuullessani, koska sydämestäni toivoin että tekijöillä olisi ollut kanttia tehdä tästä K16. Mutta ei, raha puhuu ja näin pilattiin yksi ehkä maailman hienoimmista opuksista.

HUOM. Tämän kuvan jälkeen seuraa spoilereita!

Elokuvassa oli paljon hienoja, mahtavia ja upeita kohtauksia ja hahmoja ja etenkin maskeerauspuolelle annan täydet pisteet! Harmi vain että elokuva sisälsi myös niitä äärimmäisen huonoja ratkaisuja ja sen takia elokuvasta jäi hyvin nihkeä fiilis.

Aloitetaanpa positiivisista puolista. Maskeeraus ja puvustus olivat mielestäni huippuluokkaa! Se on päällisin asia mikä nousee mieleen kun käsketään sanoa jotakin positiivista Nälkäpelistä. Lisäksi plussaa annan elokuvantekijöille siitä miten nuo hoitivat pelinjohtamisen; kirjassahan pysytään koko ajan areenalla eikä lukijalla ole sen suurempaa käsitystä ulkomaailman tapahtumista kuin itse päähenkilölläkään. Elokuvassa pelinjohto-puoli oli mielestäni todella mielenkiintoisesti ja taidokkaasti hoidettu. En tiedä miten olin sen kuvitellut tapahtuvan, mutta tuskin se olisi paljon eronnut tästä tavasta!
Lisäksi, nyt kun puvustus/maskeeraus-puolesta puhutaan, on pakko nostaa esiin Capitolin ihmiset ja noiden täydellisen överiksi vedetty muoti! Kirjassakin korostetaan sitä kuilua, mikä on 12. vyöhykkeen köyhien hiilikaivostyöläisten ja Capitolin muodin välissä mutta elokuvassa tämä pomppasi täydellisesti silmille! Ja nyt tarkoitan joka sanaa täydellä rakkaudella ja tyytyväisyydellä! Ne pinkit koirat, "kamalat" meikit, Seneca Cranen parta.. Kaikki se oli aivan mieletöntä! Ja nyt jos joku tulee kertomaan minulle että ne kaikki tehtiin tietokoneella niin menen syöttämään pääni silakoille.

Sitten hahmoihin. Katniss ei mielestäni ollut yhtä rankka tyttö kuin kirjoissa; Elokuvan Katniss ei ylettänyt hurmaamaan minua itsepäisyydellään, metsästystaidoillaan ja taipumuksellaan tietynlaiseen erakkoluonteeseen. Se, miten elokuvantekijät myös "taidokkaasti" leikkasivat elokuvan loppukohtauksen kokonaan päin vittua, sai myös Katniksen näyttämään typerältä, rakastuneelta pikkutytöltä.. Mitä tuo ei todellakaan ollut kirjoissa.
Vihasin myös sitä kuinka Gale oli komeasti tuotu kolmiodraamaa luomaan näiden "rakastavaisten", Katniksen ja Peetan välille. Suoraan sanoen olen äärimmäisen pettynyt siihen kuinka elokuva piti pilata sillä rakkaustarinalla, jota ei edes päätetty niinkuin kirjassa.. Jos kirjassa nyt mitään rakkaustarinaa edes oli.

Mutta sitten hyviä hahmosuorituksiakin löytyi pari! Ensimmäisenä pakko nostaa ylös Haymitch (Woody Harrelson)! Sillä tuo hahmo oli aivan loistava sekä kirjoissa että elokuvassa. Tosin kirjassa kuvittelin sen lähinnä jättimäiseksi, punanenäiseksi läskipalloksi joka on alati kännissä. Ja voitte nyt kuvitella tyytyväisyyteni kun ruutua ei täyttänytkään moinen ihrapallo vaan veikeä, silti hahmonsa erityispiirteet omaava kännikala.
Toinen ehdoton ykköshahmo oli se kuuluisa Seneca Crane (Wes Bentley) ja se sitäkin kuuluisampi parta! Voi kyllä, hahmo oli mieletön ainakin nyt yhden näkemiskerran perusteella. Rakastin erityisesti (sen parran ja psykoottisten silmien lisäksi) sitä tapaa, jolla elokuvassa tämä hahmo tapettiin. Kirjoissahan ei muistaakseni mainittu muuta kuin että hahmo murhattiin.. Mutta se tapa millä Seneca lahdattiin elokuvassa vei sydämeni. Sadistinen minäni ihan kiemurteli penkissä tyytyväisyyttäni; lukitaan hahmo huoneeseen myrkyllisten sysimarjojen kanssa. AH!! En voi muuta sanoa.

Paljon olisi vielä sanottavaa, mutta valittaen nyt joudun toteamaan että en ikinä saa aikaiseksi kirjoittaa kaikkea mitä haluaisin sanoa. Siksi tähän loppuun nyt isken trailerin ja sanonpa vielä; jos ei elokuvaa muuten kannata mennä katsomaan niin sitten Seneca Cranen parran, silmien ja kuoleman takia. Muussa tapauksessa pitäydyn sanomassani; lukekaa se kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...