tiistai 19. kesäkuuta 2012

Diktaattori

Tästä on nyt jo jokunen viikko aikaa kun kävin tämän elokuvan katsastamassa, mutta omatunto alkoi soimaamaan niin tuhottoman äänekkäästi kun en herran rakkaudesta ole vielä kirjoittanut. Jotenka nyt, myöhässä mutta kuitenkin esittelen teille maailman viimeisen diktaattorin..
 
DIKTAATTORI on viime vuoden hulvattomin elokuva mikäli tykkää siitä vähänkään raisummasta huumorista. Kaikille tämä elokuva ei todellakaan sovi ja kehottaisinkin niitä kaikista sivistyneinpiä ihmisiä valitsemaan jonkun muun elokuvan leffailtaa varten. Itse nauroin silmät päästäni, koska mieleni on kuin musta aukko ja huumorintajuni ajan kanssa pahasti vinksahtanut.

Tämä Sacha Baron Gohenin uusi elokuva kertoo miehestä, joka rakastaa maataan niin paljon että on valmis riskeeraamaan monien itsensä näköisten miesten hengen pitääkseen diktatoorin vallalla ja estääkseen demokratian nousun valtaan. Diktaattorina hänellä on velvollisuutensa maataan kohtaan ja niitä hän vaalii taidokkaasti pelaamalla mielenkiintoisia wii-pelejä sekä pitämällä vakuuttavia puheita kansalleen. Eräänä päivänä hänen kimppuunsa kuitenkin käydään ja hänet tehdään tunnistamattomaksi.. Jenkkilään, kauas kotimaastaan, joutunutta miesparkaa ei tunnisteta itsekseen ilman partaansa ja hän joutuu elämään kuin kuka tahansa tavallinen kansalainen. Yhdessä demokratiaa ja sananvapautta vaalivien viherpiiperöiden kera.

Kun menin katsomaan elokuvaa, minulle luvattiin kahvit jollen naura elokuvan aikana. Ne kahvit jäi tosiaan saamatta, koska elokuvasta oli hädintuskin pari minuuttia kulunut kun olin jo tukehtua rakastamaani hedelmäpääkallo-karkkiin. Tämä karu kohtalo oli vaaniva minua loput puolitoista tuntia ja hädin tuskin selvisin elävien kirjoissa pihalle salista! No ainakin jos sanonta nauru pidentää ikää pitää yhtään paikkansa niin minä lunastin itselleni muutaman elinvuoden lisää kiitos tämän kyseisen elokuvan.
Täytyy nyt tunnustaa myös pieni koiruus tämän elokuvateatterikäynnin yhteydessä; Kaveri, jonka raahasin katsomaan tätä elokuvaa, on ehkä suvaitsevaisuuden perikuva. Hän melkeinpä pyrkii rakastamaan kaikkia ja tasa-arvoisuus on hänelle jonkinsortin elinehto. No, minä hyvänä ystävänä raahasin hänet katsomaan elokuvaa, joka sotii kaikkia ystäväni arvoja vastaan. Hänen ensimmäiset sanansa elokuvan lopputekstien alettua olivatkin "Mira, mihin hittoon sä mut raahasit?!" mutta ei se mitään! Tunnusti kaverini sitä tai ei, kyllä tuokin pidensi elämäänsä aikalailla!

Niille ketkä Kouvolan suunnalla elelevät niin Studio123:lla  kyseinen elokuva on joka ilta torstaihin saakka klo 19.30 ja juhannuksen jälkeen eli sunnuntaista eteenpäin 19.45! Tervetuloa nauttimaan pimeistä jutuista joille ei välttämättä kehtaisi jokapaikassa nauraa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...