tiistai 19. kesäkuuta 2012

Lorax - Puiden puolesta!

Kristen Stewart-Lumikin jälkeen oli sitten aika lähteä rentouttamaan täydellisessä shokkitilassa olevaa pääkoppani sisältöä ja heittää aivot kokonaan narikkaan; pieni, oranssi viiksivallu kutsui minua elokuvateatteriin istumaan!

LORAX on tämän vuoden mielestäni aika vähälle huomiolle jäänyt animaatioelokuva, joka puhuu luonnon ja puiden puolesta! Jos ei elokuvasta mitään muuta voisi sanoa niin ainakin luonto on tärkeässä osassa tarinan opetusta ja jo senkin takia tämä elokuva kannattaa muksuille näyttää. Ja miksei itselleenkin muistutuksena siitä että vaikka niitä omia unelmiaan kohti pitää pyrkiä, ei pidä lähtä sille tielle että muut (varsinkaan luonto) siitä kärsisivät!

Tämä Itse ilkimys-elokuvan tekijöiltä ilmestynyt uusi pätkä kertoo Ted-nimisestä pojasta, joka asuu täysin muovisessa kaupungissa ja on tottakai rakastunut naapurin kauniiseen tyttöön. Audreyn, sen naapurin tytön, suurin unelma on nähdä aito ja oikea puu, joita ei ole kasvanut enää moneen vuoteen lähimaillakaan.. jos missään! Tedille selviää että tyttö menisi heti naimisiin sen pojan kanssa, joka toisi hänelle moisen puun näytille. Elävänä.
No rakkaudesta sitä tekee mitä ihmeellisimpiä tekoja; Tedin mummo osaa kertoa pojalle kaupungin ulkopuolella asuvasta miehestä, herra Kerskasesta joka tietää mitä puille tapahtui. Niinpä Ted ottaa yksipyöräisen skootterinsa ja etsii tiensä ulos muovisesta kaupungista. Puun kantojen keskeltä hän löytää keksijä Kerskasen oudoin turvatoimin varustetun talon ja jokseenkin vastahakoisesti tuo hullu ukko alkaa kertoa tarinaa siitä miten tähän on päädytty.. Aloittaen tarinansa kauan, kauan sitten..

En odottanut elokuvalta kovinkaan paljoa, joten tästä muodostui oikein positiivinen yllätys! Lorax-hahmo oli hauskempi kuin osasin odottaakaan ja tarina tosiaan oli opettavainen, muttei sillä tylsällä tavalla mihin turhan opettavaiset tarinat yleensä tuppaavat lipsahtamaan. Elokuva on värikäs ja 3D:tä oli mielestäni käytetty vallan mallikkaasti vaikken moisen efektin ystävä liiemmin olekaan. Kyllähän elokuvasta löytyi niitä hieman kliseisiksi muodostuneita eläinhahmojakin, mutta silmälliset sienet ja maalla tanssivat kalat veivät meikätytön sydämen mennessään! Ja Lorax, tuo äksy mutta hyväntahtoinen otus pienen ilkikurinsa kanssa oli kyllä hupaisa ukko ja sen viiksien takia moiset kliseydet unohtuivat aika nopeasti.

Elokuva oli aika laatuanimaatio vaikka siitä ei liiemmin puhetta ole suuresti ollutkaan! Kehotan kyllä kaikkia painelemaan leffaan, jotka siihen vielä kykenevät! Studio123:ssa elokuva pyörii torstaihin saakka kello 17.30 ja liput vain 5 euroa! Joten nyt jos koskaan kannattaa lähteä katsomaan viiksivallua ja tuon seikkailuja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...